RODUN HISTORIA

Miten rotu sai alkunsa?

Irish cob eli irlannincob on irlantilainen risteytysrotu, jonka alkuperä liittyy irlannin kiertelevien tilattomien ja mustalaisten historiaan. Hevosrotua kutsutaan myös nimellä tinker ja tämä nimitys on peräisin niiden ihmisten elinkeinosta, joiden vaunuja hevoset vetivät.Monet olivat tinaseppiä, irlannin englanniksi "tinceard" (tinsmith).

Englannissa ja irlannissa rotua kutsutaan myös mustalaisten hevoseksi (gypsy vanner) tai perinteiseksi hevoseksi. Rotua kantakirjataan nimellä Irish cob, ja se on virallisesti hyväksytty rotuna Irlannissa, Englannissa, Hollannissa, Ruotsissa, Saksassa ja nyt myös Suomessa.

Tinker, Gypsy Vanner, Traditional Horse - Irish cob

Kaksi päällekkäistä rotunimitystä on aiheuttanut sekaannusta myös eri maiden ja Eu:n viranomaistahoissa. Niinpä Ruotsissa, Saksassa sekä Hollannissa toimii myös pienet, toisistaan riippumattomat tinker-kantakirjat irlannincob-kantakirjan rinnalla. Niiden jalostusstandardit ja rotumääritelmät eivät kaikin osin täytä Irish Cob Societyn hyvälle irlannincobille asettamia vaatimuksia. Kirjavien jalostuskäytäntöjen vaarana onkin ollut rodun uniikkien ja alkuperäisten ominaisuuksien tuhoutuminen ratsujalostuksen paineissa.

Perimässä kaikkia alkuperäisrotuja?

Irlannincob rotu periytyy mm. dales-, connemara- ja fellponeista sekä shire- ja clydesdalehevosista. Perimä saattaa sisältää muitakin rotuja. On oletettavaa, että vankkurien väki osti kulkiessaan sieltä ja täältä niitä hevosia, jotka eivät täyttäneet eri rotujen vaatimuksia, kuten esimerkiksi kirjavat. Sitäkin tapahtui, että yöpyessään jonkin maanomistajan mailla tämän tallista haettiin ori, joko luvalla tai yön pimeydessä ilman ja sen annettiin astua tammat. Rodulla ei ollut väliä, kunhan se oli ilmaista ja ori komea. Niinpä perimä saattaa sisältää kaikki menneiden vuosisatojen Irlannissa ja Englannissa esiintyneet rodut.


Rakenne

Irlannincob on roteva hevonen, jonka säkäkorkeus vaihtelee pienestä lastenponista isoon ja jykevään 170 cm:n. Runko on tukeva sekä lihaksistoltaan että luustoltaan. Irlannincob seisoo ryhdikkäästi ja on vaikuttavan näköinen.
Sen pää on ylpeä ja sitä kannattelee voimakas hyvin kiinnittynyt kaula.Silmät ovat älykkäät ja eloisat. Selkä on lyhyt ja suora ja loppuu hieman ylöspäin nousevaan hyvin lihaksikkaaseen takaosaan.

Lautaset ovat pyöreät, täyteläiset ja lihaksikkaat, pää sopusuhtainen ja profiili suora. Jalat ovat tanakat, nivelet ja jänteet kuivat ja vuohiskarvat erittäin tuuheat. Erityispiirre on ylähuulessa olevat viikset. Oreilla ja ruunilla nämä ovat paljon suuremmat kuin tammoilla.

Kaikki värit, paitsi albiino, ovat sallittuja, yleisin väri on kirjava. Liikkeet ovat hyvät, ravi on lennokasta ja polven liike suuntautuu ylöspäin, laukka on kauniisti rullaavaa. Hyvä Irlannincob on seurallinen, rauhallinen ja ystävällinen sekä ihmisiä että toisia eläimiä kohtaan.

Kantakirjaus

1990-luvulle tultaessa rotu alkoi uhkaavasti hävitä Irlannista toisaalta maatalouden koneistumisen ja toisaalta perinteisten asuinvankkurien katomisen myötä. Hevosia vietiin autolasteittain Dublinin takapihoilta teuraaksi tai myytäväksi Englantiin ja Hollantiin. Kuljetusolosuhteet eivät useinkaan vastanneet säädöksiä asianmukaisesta eläinten kohtelusta.

Vuonna 1998 perustettiin Dublinissa the Irish Cob Society joka otti päämääräkseen tämän ainutlaatuisen rodun säilyttäminen. Rodulle kehitettiin rotumääritelmä ja arvioimisstandardit ja ympäri Eurooppaa levinneiden hevosten ja niiden jälkeläisten kartoittaminen ja rekisteröiminen aloitettiin. Vuonna 2008 rodun jalostusohjesääntöä korjattiin EU-direktiivejä vastaavaksi.

Järjestelmällisellä jalostustoiminnalla pyritään säilyttämään rotu ja sen ominaisuudet, kestävyys, ystävällisyys ja rohkeus, jotka tekevät siitä erinomaisen harraste- ja perhehevosen.

Kuvat:Tiia Tahvanainen, Petra Rimpinen