Otsikko

Irlannincob-ihmisiä on puhuttanut kovasti CPL- eli krooninen progressiivinen lymphedema. Eläinlääkäri Mirjami Anttila kävi pitämässä meille luennon aiheesta jalostuspäivillä, ja tähän artikkeliin on koottu luennon tärkeimmät kohdat.

Tyypilliset tekijät

Tyypillisimmät rodut sairauden puhkeamiselle ovat: Irlannincob, Belgiantyöhevonen, Shirenhevonen, Friisiläinen, Clydesdale, Percheron, saksantyöhevosrodut, Ardenner, Sekä näiden rotujen risteytykset.

Belgiantyöhevosilla esiintyvyys on 86%. Belgian työhevosta käytetty kaikkien työhevosrotujen jalostuksessa. CPL etenee nopeammin oreilla kuin tammoilla ja on oreilla vakavampi asteisempi. yleisempi ruunikoilla ja mustilla kuin muunvärisillä. Sanotaan myös että sukkajalat ovat alttiimpia sairauden puhkeamiselle kuin merkittömät jalat.

Tyyppiroduilla Imusuonten elastiiniverkko häiriintyy sillä seurauksella, että imusuonet laajentuvat ja iho venyy. Jalkojen imunestekierto häiriintyessä jalkojen krooninen turvotus alkaa. Tätä tukee, se että sairaudelle geneettisesti alttiiden rotujen terveillä yksilöillä on matalampi elastiinipitoisuus verrattuna muihin rotuihin. Sairailla yksilöillä esiintyy anti-elastiini vasta-aineita, jotka aiheuttavat elastiiniverkoston tuhoa.

Krooninen progressiivinen lymphedeema on etenevä sairaus, eikä siihen ole parantavaa hoitoa, mutta hyvällä hoidolla voidaan hidastaa oireiden pahentumista. Tärkeintä on tunnistaa oireet ajoissa, sekä hoitaa oireita hyvin elämänlaadun paranemiseksi.

Sairauden puhkeamista voidaan ennaltaehkäistä. Tyypillinen oireiden alkuaika on noin kahden vuoden iässä.

Loppuvaihe voi musituttaa ihmisten “elefanttijalka”- sairautta, jossa jalkojen verenkiertoa tukeva lymfakierto on pysyvästi häriintynyt, ja seurauksena on jalkojen jatkuva taikinamainen turvotus, infektioherkkyys ja laskimoiden vajaatoiminta.

Oireet

Tunnetuin oire on etenevä jalkojen alaosien turvotus , Ihon paksuuntuminen ja sidekudostuminen . Irlannincobeilla yleisesti esiintyvä ihon hilseily eli hyperkeratoosi saattaa myös kieliä Kroonisen sairauden kehittymisestä, etenkin jos se leviää taipeiden ulkopuolelle.

Seurauksena tästä tapahtuu ihopoimujen ja sidekudospattien muodostuminen. Oireisiin voi liittyä myös huono kavion laatu, liikkumishaluttomuus tai eriasteinen ontuma.

Turvotus altistaa ihon haavaumille ja sekundaarisille ihotulehduksille. Näitä irlannincob taas voi oireilla jalkojen tömistelyllä, rapsuttelulla, levottomuudella. Oireet ovat yleisesti pahemmat takajaloissa.

Kintereen etupuolelle ja etupolven takapuolelle voi tulla hyperkeratoosia. jalka taipuu paljon liikkeessä, ja repii ihoon pieniä hiushalkeamia ja lopulta haavaumia. Arpikudoksesta iho paksuuntuu. Lisäksi arpikudoksiin ja, hiushalkeamiin ja ihopoimuihin saattaa tulla bakteeri-infektioita. Ihopoimuja voi tulla myös niskaan (erityisesti oreilla)

Lisäksi Yönsilmä voi olla yli kasvanut, hilseilevä ja lohkeileva hevosilla, joilla vakava-asteinen CPL.

Usein oireiden tunnistaminen on hidasta, koska jalkojen tupsukarvat pitävät oireet piilossa.

Taudin puhkeaminen

Taudin syytä ei kunnolla vieläkään tunneta, mutta erilaisia teorioita on olemassa:

Geneettinen alttius (perinnöllinen sairaus)
Ympäristötekijät voivat pahentaa geneettistä alttiutta; lihavuus, jalkojen haavat, huono hygienia, oireiden huono tulkinta ja tutkiminen - voivat aiheuttaa primäärin lymfedeeman. Tästä seuraa imunestekierron häiriintyminen ja krooninen turvotus. Tässä esiintyy poikkeava, heikompi ihon ja imusuonten elastiini- proteiini tukiverkko sekä kudosten sidekudostuminen. Kyseessä olevan tulehdusreaktion taustalla on epäilty olevan krooninen

Yliherkkyysreaktio tai autoimmuunireaktio:
elimistö tuottaa virheellisesti vasta-aineita ja hyökkää oman elimistön kudoksia vastaan.

Ihon tulehdustila
Tulehdustila aiheuttaa kudosten turvotusta ja ihon hilseilyä sekä hyperkeratoosia ja sidekudoksen liikakasvua.

Sekundaariset bakteeri-infektiot, vuohispunkit, vaskuliitti ja kemikaaliset ärsykkeet voivat myös laukaista tulehdusreaktion ja aiheuttaa oireiden puhkeamisen

Näistä seurauksena sidekudoksen lisääntyminen vaikuttaa jalkojen verenkiertoon, hapen ja kuona-aineiden siirtymiseen ja hermotukseen. Ihon sidekudospatit voivat herkästi mekaanisesti vaurioitua, rajoittavat hevosen liikkumista ja voivat aiheuttaa ontumaa . Ihon vaurioituminen ja venyminen sekä verenkierron heikentyminen altistaa bakteerien, sienien ja ulkoloisten aiheuttamille ihotulehduksille. Kosteat likaiset olosuhteet altistavat tulehduksille

Aluksi pinnallinen ihotulehdus etenee syväksi ihotulehdukseksi eli pyodermaksi Valtimoverisuoniin voi tulla kovettumia eli arterioskleroosia ja laskimoihin fibroosia heikentäen verenkiertoa ja ihon parantumista jalat voivat jäädä pysyvästi turvonneiksi ja iho paksuuntuneeksi ja hevonen voi ontua

Sidekudosta kertyy kudoksiin ja aiheuttaa ihon poimuuntumista, paksuuntumista ja sidekudospattien muodostumista häiriten ihon tehtävää immuunipuolustuksen rajapintana

Hoito ja ennaltaehkäisy

Kroonista tautia ei valitettavasti tämän hetkisin keinoin pystytä parantamaan. Voidaan kuitenkin keskityttyä oireiden lievittämiseen ja hidastamaan taudin etenemistä. Sairaus vaatii vakava-asteisena jatkuvaa jopa päivittäistä hoitoa. Tärkeintä on huolehtia: hygieniasta (Puhdas hevonen, puhdaskuiva karsina, hyvä kuivitus, Kuivat tarhan pohjat), ihon hoidosta, mahdollisesta sekundaaristen infektioiden hoidosta. Yleisen terveydentilan ylläpitäminen on myös tärkeää, eli tarpeellisen ravintotasapainon ylläpitäminen välttäen ylipainoa, hampaiden ja kavioiden säännöllinen hoito, varhainen puuttuminen tilanteiden muutoksiin. Jos tauti on edennyt pitkälle, on hevosen ennuste huono ja on usein syy hevosen eutanasiaan Vakavasti sairastuneiden yksilöiden jalostuskäyttöä ei suositella geneettisen alttiuden vuoksi

Ihon hoito

Ihoa on syytä hoitaa. Jalkojen harjaaminen ja tunnustelu on tärkeää. On muistettava, että myös kenttien hoidossa käytettävät aineet voivat ärsyttää ihoa. Lisäksi mekaaninen ärsytys voi rikkoa ihoa ja altistaa tulehdukselle - esim. kovassa hangessa kahlaaminen, suojien hankaaminen (varsinkin jos likaiset, painuneet pehmusteet). Keskitytään ihon pitämiseen puhtaana ja kuivana Toisinaan hoito vaatii tupsukarvojen ajelua jaloista - samalla jalat saavat Ilmakylpyjä ja seuranta on helpompaa.

Ihonpuhdistus

Jalkojen pesu hevosesta riippuen 1-4 viikon välein .Jos oireeton, riittää pesu normaalilla hellävaraisella hilseshampoolla (esim. Head and shoulders) Huolellinen kuivaus in myös tärkeää, kosteus kerää bakteereja ja altistaa sekundaarisille infektioille.

Etupolven takapinnalla ja kintereen etupinnalla on tärkeää ihon kosteuttaminen, jotta iho ei lohkeile Paksuuntuneen hyperkeratoosi ihon paikallishoitoa voi tehdä keratolyyttisillä (sarveiskerrosta ohentavilla) voiteilla, joissa on ureaa ja salisyylihappoa. Esimerkkejä tällaisista voiteista ovat esimerkiksi Mirjami Anttilan mukaan:SEBAMED Extreme Dry Skin Repair Lotion, CeraVe Smoothing Cream.

Seuranta: ihon tunnustelu ja tarkkailu

Imunestekierron parantamista voi varmistaa liikunnan avulla. Kroonisesta progressiivisesta lymfadeemasta kärsiville hevosille sopii runsas ulkoilu tarhassa, laitumella tai pihatossa sekä suosittellaan myös vähintään 20 minuutin hikiliikuntaa neljästi viikossa. Oloneuvoksilla, seurahevosilla ja siitoshevosilla oireet voivat olla vakavammat.

Oireenmukaiseen hoitoon voi käyttää esimerkiksi myös painesiteitä tai tukisukkia. Tueksi sopivat myös paksut pintelipatjat joustavalla pintelillä /Rosidal-siteellä kiinnitettynä.