Irlannincob-kantakirjan saaminen Suomeen oli pitkä ja kärsivällistä odottamista vaativa prosessi.

Suomen irlannincobyhdistyksen hallitus jätti kirjallisen hakemuksen jätettiin maa- ja metsätalousministeriöön lokakuussa 2011. Sitä oli edeltänyt kuukausien valmistelutyö, asiaa koskevaan EU-lainsäädäntöön perehtyminen ja hakemustekstin viimeistely.

Ensimmäisen kerran hakemuksesta kuultiin heti alkuvuodesta 2012 kun sitä pyydettiin täydentämään tietyin osin. Näin tehtiin.

Iso askel eteenpäin otettiin, kun kotieläinjalostuksen
neuvottelukunta pyysi yhdistyksen edustajaa saapua maaliskuun lopussa 2012 kuulemistilaisuuteen, jossa kantakirjahakemusta käsiteltiin. Yhdistystä pyydettiin esittelemään hakemustaan, mm. rodun ominaispiirteet, järjestön käytettävissä olevat tiedot hevosista ja jalostettavan populaation koko, rodun alkuperäkantakirja ja infoa yhdistyksestä ja sen kapasiteetista ylläpitää kantakirjaa. Kuulemistilaisuudesta jäi toiveikas olo ja yhdistyksen hallituksessa oli odottava tunnelma.

Heinäkuussa tuli uusi pyyntö täydentää hakemusta. Yhdistyksen hallitus toimitti jälleen kysytyt selvitykset ja jäi odottamaan. Kun lokakuussa tuli jälleen uusi selvityspyyntö, joka koski tunnistamista sekä tunnistusasiakirjan yksityiskohtiin liittyviä muotoseikkoja,
vaikutti että asiasta ei tule paperihippaa kummempaa. Vastasimme taas ja jäimme odottamaan.

Aivan joulun alla 2012 puheenjohtaja sai postia, jossa kerrottiin, että hakemuksemme on hyväksytty!


Olimme tehneet suomalaisen hevosjalostuksen historiaa ja saaneet luvan ylläpitää ensimmäistä itsenäistä, keskusjärjestö Hippoksen ulkopuolista, kantakirjaa. Emme siis toimi Hippoksen alaisena, vaan vertaisena. Tästä on hyvä jatkaa.